Pentti om den 7 juli, dagen då Veikko flyttade

Pentti skriver först på svenska, sedan på finska. / Pentti kirjoittaa ensin ruotsiksi, sitten suomeksi.

Hej alla vänner!

Dagen V, eller 7/7 Veikkos dag, går det inte att ta miste på att alla förväntningar har gått i uppfyllelse – med råge! 
Kan man möta gladare personal eller medboende? Har vi sett en gladare Veikko under väntetiden?

Vid genomgångar med både ledning och personal kommer bara idel glada överaskningar om rutiner, aktiviteter och omsorg. 
Jag lämnar mycket glad och lättad över en omtumlad och lycklig pappa till personalen som skall leda honom till ”flickorna” på balkongen före kvällsmålet. Jag känner likadant som pappa sa: ”Det är underbart när man kan tänka fritt igen.” Borta är väntan, borta är ledan, borta är tystnaden och borta är sängkanten! Det är 
människor med livsglädje och människor med arbetsglädje så långt ögat når. Kanske framför allt människor med samma språk, samma traditioner och samma tankesätt.

Jag kan aldrig nog tacka alla som har medverkat till detta och påverkat på sitt sätt under den långa resans gång! Jag hoppas att det som så många har åstadkommit ger en tillfredställelse för att varit med och förhoppningsvis leder det här till en bättre äldrevård med mera indivuella anpassningar.

Svaret på frågan om hur vi kan hjälpa andra som inte har fått samma uppmärksamhet är egentligen enkel. Den här uppmäksamheten har redan gett ringar på vattnet generellt och sedan behövs det andra som i sin tur tar upp eventuella särfall. I dessa fall måste det ju finnas någon som påkallar det. Det är dock  lite grann som att kasta sig i ett lejongap och det behövs envishet och samtidigt att till en stor del glömma bort sitt eget liv och sin övriga familj. Men belöningen är en lycklig föräldrer som får ett nytt liv igen och då finns det åter tid för övriga familjen. Jag hoppas att det skall vara lättare nu, när tåget har fått fart och går för full ånga!

Hälsningar, Pentti
———-

Hei kaikki ystävät!

Päivä V, tai 7/7 Veikon päivä! En voi muuta sanoa kun että kaikki odotukset on täytetty tänään enemmän kuin tarpeeksi.
Voiko tavata iloisempia henkilökuntaan kuuluvia ja asukkaita? Olemmeko nähneet iloisempaa Veikkoa odotusaikana?

Käydessämme läpi päiväohjelmia ja käytännön kysymyksiä oli paljon uusia mielyttäviä yllätyksiä siitä, kuinka paljon on tarjolla.
 Tällä kertaa oli helppoa jättää isää henkilökunnan huomaan, he veivät hänet ”tyttöjen” luo parvekkeelle ennen iltapalaa.

Tunsin itse aivan samoin kuin isä: ”On mahtavaa kun voi taas ajatella vapaasti.” Poissa on odotus, poissa on kärsimys, poissa on hiljaisuus ja ennen kaikkea se sängynreuna jossa isä on istunut päivät pitkät. 
Ympärillä on elämäniloiset ihmiset ja työniloiset ihmiset minne katse vain kääntyy! Ehkä eniten tärkeää: ihmiset jotka puhuu samaa kieltä, joilla on samat perinteet ja sama ajatustapa.

En koskaan voi kiittää kaikkia heitä niin paljon kuin haluaisin, jotka ovat vaikuttaneet omalla tavalla tämän taipaleen aikana. Uskon että tieto lopputuloksesta antaa kiitoksen omasta panoksesta ja mukanaolosta ja toivottavasti myös että se on vaikuttanut parempaan vanhustenhoitoon ja yksilön tarpeiden tyydyttämiseen.
 Kysymykseen miten muita voidaan auttaa jotka eivät ole saaneet samaa huomiota, tekisi mieli vastata että juuri tämä tapaus on vaikkuttanut moneen päättäjään ja ehkä vaikuttanut eri tavalla tuleviin päätöksiin yleisesti. Sitten on erikseen yksityiset tapaukset joihin tarvitaan aloituskykyä siltä kenellä on pohjatiedot.
 Tässä tarvitaan tarmokkuutta, se on aikaa vievää ja joutuu valitsemaan pois muu perhe sekä omaa elämää – ainakin tilapäisesti, joko lyhyemmän tai ehkä pidemmän aikaa. Kun sitten näkee onnellisen vanhemman palannen takaisin elämään se antaa taas voimia muulle perheelle. Ehkä helpompaa nyt kun asia on esillä ja sen verran tuore.

Terveisin/Pentti

Annons